chenille kangasta

Chenille on eräänlainen lanka tai siitä valmistettu kangas.Chenille on ranskankielinen sana toukalle, jonka turkkia langan oletetaan muistuttavan.

Historia
Tekstiilihistorioitsijoiden mukaan chenille-tyyppinen lanka on uusi keksintö, joka on peräisin 1700-luvulta ja jonka uskotaan olevan peräisin Ranskasta.Alkuperäinen tekniikka käsitti "leno"-kankaan kutomisen ja sen jälkeen kankaan leikkaamisen suikaleiksi chenillelankaa varten.

Alexander Buchanan, Paisley-kangastehtaan työnjohtaja, tunnustetaan chenillekankaan tuomisesta Skotlantiin 1830-luvulla.Täällä hän kehitti tavan kutoa sumeita huiveja.Värillisiä villatuppeja kudottiin yhteen peitoksi, joka sitten leikattiin suikaleiksi.Niitä käsiteltiin kuumennusteloilla pörröisyyden luomiseksi.Tuloksena oli erittäin pehmeä, sumea kangas nimeltä chenille.Toinen Paisley-huivinvalmistaja jatkoi tekniikan kehittämistä.James Templeton ja William Quiglay työskentelivät tämän prosessin hiomiseksi työskennellessään itämaisten mattojen jäljitelmien parissa. Monimutkaisia ​​kuvioita oli aiemmin vaikea toistaa automaatiolla, mutta tämä tekniikka ratkaisi ongelman.Nämä miehet patentoivat prosessin, mutta Quiglay myi pian kiinnostuksensa.Templeton avasi sitten menestyvän mattoyrityksen (James Templeton & Co), josta tuli johtava mattovalmistaja 1800- ja 1900-luvuilla.

1920- ja 1930-luvuilla Daltonista Luoteis-Georgiassa tuli USA:n tuftattu päiväpeitteen pääkaupunki Catherine Evansin (lisäsi myöhemmin Whitenerin) ansiosta, joka alun perin elvytti käsityötekniikan 1890-luvulla.Käsin tuftatut päiväpeitteet, joissa oli kirjailtu ulkonäkö, tulivat yhä suositummiksi, ja niitä kutsuttiin termiksi "chenille", joka jäi kiinni. Tehokkaan markkinoinnin ansiosta chenille-päiväpeitteet ilmestyivät kaupunkien tavarataloihin ja tuftauksesta tuli myöhemmin tärkeä osa Pohjois-Georgian talouskehitystä ja perheiden säilyttämistä. jopa laman aikakauden ajan. Kauppiaat järjestivät "hajataloja", joissa maatiloilla tuftatut tuotteet viimeisteltiin lämpöpesulla kankaan kutistamiseksi ja "kiinnittämiseksi".Kuorma-autot toimittivat kuvioleimattuja arkkeja ja värjättyjä chenillelankoja perheille tuftaamista varten ennen kuin palasivat maksamaan tufterit ja keräämään levitteet viimeistelyä varten.Siihen mennessä tufterit kaikkialla osavaltiossa loivat paitsi päiväpeitteitä, myös tyynynpäällisiä ja -mattoja ja myivät niitä valtatien varrella. Ensimmäinen, joka tienasi päiväpeiteliiketoiminnassa miljoona dollaria, oli Dalton Countyn kotoisin oleva BJ Bandy hänen avullaan. vaimo, Dicksie Bradley Bandy, 1930-luvun lopulla, jota seurasivat monet muut.

1930-luvulla tuftattujen kankaiden käyttö tuli laajalti suotavaa kankaissa, matoissa, päiväpeitteissä ja matoissa, mutta ei vielä vaatteissa.Yritykset siirsivät käsityötä maatiloilta tehtaille paremman hallinnan ja tuottavuuden parantamiseksi, kun niitä rohkaistiin harjoittamaan keskitettyä tuotantoa National Recovery Administrationin tuftattujen päiväpeitesäännösten palkka- ja tuntimääräysten mukaisesti.Mekanisoitumisen myötä kohotettuja lankakimppuja käytettiin mukautettuja ompelukoneita.

Chenille tuli jälleen suosituksi vaatteissa kaupallisella tuotannolla 1970-luvulla.

Teollisen tuotannon standardit otettiin käyttöön vasta 1990-luvulla, jolloin perustettiin Chenille International Manufacturers Association (CIMA), jonka tehtävänä oli parantaa ja kehittää valmistusprosesseja. 1970-luvulta lähtien jokainen konepää teki kaksi chenillelankaa suoraan puoloille. on yli 100 karaa (50 päätä).Giesse oli yksi ensimmäisistä suurista konevalmistajista.Giesse osti Iteco-yrityksen vuonna 2010 integroimalla chenillelangan elektronisen laadunvalvonnan suoraan koneeseensa.Chenille-kankaita käytetään usein myös Letterman-takeissa, jotka tunnetaan myös nimellä "varsity-takit", kirjekuorina.

Kuvaus
Šenillelanka valmistetaan asettamalla lyhyt lanka, nimeltään "kasa", kahden "ydinlangan" väliin ja sitten kiertämällä lanka yhteen.Näiden pinojen reunat ovat sitten suorassa kulmassa langan ytimeen nähden, mikä antaa chenillelle sekä sen pehmeyden että ominaisen ulkonäön.Chenille näyttää erilaiselta yhteen suuntaan verrattuna toiseen, koska kuidut sieppaavat valoa eri tavalla.Chenille voi näyttää irisoivalta käyttämättä itse asiassa Iridescence-kuituja.Lanka valmistetaan yleisesti puuvillasta, mutta se voidaan valmistaa myös akryylistä, viskoosista ja olefiinista.

parannuksia
Yksi chenillelankojen ongelmista on se, että tupsut voivat löystyä ja muodostaa paljaan kankaan.Tämä ratkaistiin käyttämällä matalassa lämpötilassa sulavaa nylonia langan ytimessä ja sitten autoklavoivalla (höyryttämällä) langan päitä nukan asettamiseksi paikoilleen.

Tikauksessa
1990-luvun lopulta lähtien chenilleä on esiintynyt tikkauksessa useissa langoissa, teloissa tai viimeistelyissä.Lankana se on pehmeää, höyhenmäistä synteettistä materiaalia, joka taustakankaaseen ommeltuna antaa samettisen ulkonäön, joka tunnetaan myös nimellä jäljitelmä tai "keinošenille".Aidot chenille-peitot valmistetaan eri kuosi- ja värisävyistä chenillekankaasta tehtyjen tilkkujen avulla, "räjähtävillä" saumoilla tai ilman.

Tikkaajat ovat mukauttaneet chenille-efektin räjäyttämällä saumoja rennon maalaisilmeen luomiseksi.Ns. "chenille-viimeistelyllä" varustettu peitto tunnetaan "rätipeitoksi" tai "viisoviivoksi" laastarien rispaantuneiden paljasaumojen ja tämän saavuttamistavan vuoksi.Pehmeän puuvillan kerrokset on taputeltu yhteen laikkuina tai lohkoina ja ommeltu leveillä, raakareunoilla eteen.Sitten nämä reunat leikataan tai leikataan, jotta saadaan aikaan kulunut, pehmeä "chenille"-vaikutelma.

Hoito
Monet chenille-kankaat tulee puhdistaa kuivalla.Jos ne pestään käsin tai koneessa, ne tulee kuivata koneessa miedolla lämmöllä tai raskaana tekstiilinä, kuivattaa tasaiseksi venymisen välttämiseksi, ei koskaan ripustaa.